1.10.2016

syysmasennus

Heippa! Mua taitaa vaivata lievä syysmasennus. Kesä oli tosi tapahtumarikas ja kyllähän nytkin vois tehdä vaikka mitä, mutta ei vaan huvita. Oon viime aikoina viihtyny ihan liikaa omissa oloissani yksin kotona. Eikä siinä mitään pahaa periaatteessa ole olla välillä yksin. Oon joskus ennenkin puhunut siitä, että mulle tulee huono omatunto tekemättömyydestä: kokoajan pitäisi olla menossa jossain. Kyllähän mä käyn toki töissä päivittäin ja koulussa tällä hetkellä kerran viikossa, mutta siinä ohella harvemmin tulee käytyä missään. Oon tällanen kotihiiri. Se mua huolestuttaa, miten sisäänpäin kääntynyt musta on vähitellen tullut. En jaksa nähdä kavereita, sillä saan sosiaalisista tilanteista ihan tarpeekseni töissä. Mua välillä jopa ahdistaa lähteä kauppaan ja kohdata ihmisiä. Työmatka ihmisiä vilisevien katujen läpikin tuntuu inhottavalta. Mikä ihme mua vaivaa?:D

Viime viikonloppuna oli onneksi vähän enemmän actionia, kun suuntasin torstaina pitkästä aikaa Iisalmeen. Ja mikä parasta, Saija tuli seuraavana päivänä perässä. Porukat hankkivat vähän aikaa sitten tynnyrisaunan- ja paljun, ja niistä nautiskeltiinkin sitten ihan urakalla. Taidettiin torstaina lillua porukoitten kanssa neljä tuntia paljussa. Oon kyllä todella onnekas, että mulla on tollaset vanhemmat, joiden kanssa on kiva hengailla ja jutella about mistä vaan. Viikonlopun aikana tuli myöskin syötyä hyvin (kotona käydessä tulee varmaan aina pari kiloo painoa lisää), hengailtua vanhan kaverin luona, ajeltua pitkin Iisalmea, halailtua Irinaa ihan urakalla, käytyä Iisalmen yöelämässä, katseltua paikan päällä jalkapalloa ja tietysti vietettyä laatuaikaa vaimon kanssa. Kiva ja tarpeellinen irtiotto! 

Käytiinpä me myös viemässä aikamoinen kasa mun vanhoja vaatteita kirpparille myyntiin. Sieltä löytyy vielä vaikka sun mitä todella halvalla ensi perjantaihin (8.10) asti. Eli jos liikutte Iisalmessa päin, niin kannattaa piipahtaa Kallen Kirppiksellä. Mun kamat (on siellä vissiin äitinkin kamoja:D) löytyy pöydästä numero 21.

IMG_8188-001
IMG_8192-001
IMG_8185-001
IMG_8198-001

Iisalmessa ollessa piti tietysti hyödyntää porukoitten järjestelmäkamera ja räpsiä parit asukuvat. Todellakin parit, sillä vesisade vaikeutti hommaa turhan paljon. Mulla ei siis vieläkään ole omaa kameraa (edellinen meni rikki), enkä ole keksinyt, miten sellaisen mahdollisimman halvalla saisin. Ehkä täytyy hankkia taas lainakamera, ja toivoa joulupukilta omaa. Kamera on kuitenkin pakko saada, sillä on tää blogin pitäminen ihan mahdotonta ilman. Okei tällä postaustahdilla ei, sillä edellisetkin asukuvat sain porukoitten ollessa kylässä mun luona:D Mutta jos joku teistä osaa vinkata, mistä saisi osamaksulla suht hyvän kameran, niin kommenttia kehiin!

Perinteisesti loppuun vielä kysymys, mutta tällä kertaa ei asuun liittyen. Palataan postauksen alkuun ja tohon syysymasennukseen. Oisko teillä vinkkejä, miten selättää tällaset fiilikset?

19.9.2016

writer's block

Oon kärsiny viime aikoina pienestä ongelmasta. Ongelmasta, joka on koskenut bloggaamista jo pidempään, mutta joka vaikuttaa muuhunkin elämään tällä hetkellä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta kyseessä on vaan writer's block. Yritin löytää kyseiselle ilmaukselle suomennosta, tuloksetta. Miten te kääntäisitte ton?:D

Nyt kun oon palannu taas kouluun, on ongelma konkretisoitunut entistä selkeämmin. Pitäisi kirjoittaa koulujuttuja, mutta pää lyö tyhjää. Tälläkin hetkellä mulla lähestyy deadline, mutta tässä sitä ollaan. Ajattelin, että ehkä voisin lähteä purkamaan ongelmaa kirjoittamalla tänne blogiin. Tää kun ei oo niin vakavaa, eikä paineet tekstin sisällöstä ole niin kovat. Ehkä pitäisi olla. Tottakai kun haluaa kirjoittaa työkseen, olisi blogitekstinkin hyvä olla ammattimaisempaa. Tosin oon aina tykänny tällaisesta rennommasta kirjoitustavasta, niin tuntuisi hassulta alkaa kirjoittaa yhtäkkiä eri tavalla. Vaikka se hyväksi varmasti olisikin.

Tätä en oo uskaltanu myöntää ääneen oikeastaan kenellekkään, mutta mä en enää tiedä, haluanko mä sittenkään toimittajaksi. En oo miettiny asiaa niin vakavasti, sillä tällaiset pohdinnat johtaa juurensa hyvin pitkälti yleiseen haluttomuuteen kirjoittaa. Mutta onko tää vaihe varmasti ohimenevä? Mua pelottaa miettiä asiaa. Oon maksanu itteni kipeeks, jotta pääsisin kohti tavoitettani opiskella journalismia. Se lopputulos häämöttää nyt todella lähellä, ja tässä vaiheessa mä sitten alan epäröimään. Sen takia se onkin niin noloa myöntää.

Mä en tiedä, pitäisikö mun ottaa vaan etäisyyttä kirjoittamiseen hetkeksi. Enkä nyt puhu bloggaamisesta (oon ollu aika laiska tässä hommassa jo pidemmän aikaa), vaan opiskelusta. Kyllä mun on pakko hoitaa puuttuvat opintopisteet ja opiskella vielä tämä syksy, mutta onko tässä mielentilassa fiksua rueta täyspäiväiseksi opiskelijaksi tammikuussa?

Joku varmaan muistaakin, kun noin vuosi sitten pohdin au pairiksi lähtemistä. Nyt oon alkanu miettiä taas sitäkin, tosin kohteena olisi Australia ja ajankohta vain kuusi kuukautta. Jättäisin kaiken taakseni puolen vuoden ajaksi, ja ehkä sinä aikana saisin ajatukseni selkiintymään. Ehkä sieltä palattuani aloittaisin opiskelun ihan kunnolla, ehkä päätyisin tekemään jotakin ihan muuta.

Nää nyt on vaan ajatuksia. Mitään päätöksiä en ole minkään suhteen tehnyt. Tätä postaustakaan en ollut suunnitellut, vaan aloin vaan kirjoittaa. Järki sanoo, että pitäisi opiskella nyt, kun se tavoite alkaa vihdoin olla saavutettu. Mutta harvoin mä ajattelen asioita järjellä. Ehkä pitäisi vaan repäistä, kerranhan täällä vain eletään.

14066442_1370165266347442_9001928703502317900_o-001
13925921_1370162386347730_3488075605721673842_o-001
14068334_1370164789680823_4110647782449273110_o-001
13923719_1370166499680652_6622488738256454347_o-001

Tuntuipa hyvältä kirjoittaa asiasta. Ehkä writer's block hälveni tän tekstin myötä edes vähäsen:D

Nyt mua kiinnostais kuulla teidän mietteitä aiheesta. Mitä tekisitte mun tilanteessa, ja onko siellä kenties kohtalontovereita samankaltaisten fiilisten kanssa?
 
ps. Pahoittelut huonoista kuvista! Olis varmaan pitänyt muokata edes toi rutto mun poskesta pois, mutta en mä osaa:'D

3.9.2016

hamppuuntuneet hiukset henkiin Olaplexillä

Hiuspäivitystä luvassa! Kävin edellisen kerran tukkahuollossa ennen juhannusta, jolloin sain ensimmäistä kertaa ikinä päähäni sinettipidennykset. Kuudessa viikossa mun hiukset ehti kasvaa taas melkoista vauhtia. Juurikasvua pukkasi, ja pidennysosioitakin oli irronnut päästä (yleensä vielä julkisilla paikoilla). Pahinta kuitenkin oli hamppuuntuneet latvat, jotka tekivät hiustenlaitosta hankalaa. Suoristusrauta ei tahtonut "liukua" ja hiuksia sai olla harjaamassa vähän väliä. Hamppu mikä hamppu - ja vielä ylikasvanut sellainen.

Eilen taiottiin vihdoin tukka uuteen uskoon. Kampaajana toimi tuttuun tapaan Essi, ja paikkana yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin Tapiolan tilat. Essi teki kesällä vuoroja myös Espoonkeskuksessa, jossa mäkin edellisillä kerroilla vierailin, mutta on siirtynyt nyt kokonaan takaisin Tapiolaan.

IMG_6342-001
Lähtötilanne oli aika järkyttävä...

Koska pidennyksiä on vielä hyvin päässä jäljellä, ei vielä tässä vaiheessa lähdetty vaihtamaan uusia sinettejä tilalle. Vain yksi parin hiuskarvan varassa ollut sinetti piti poistaa, muuten keskityttiin sitten elvyttämään mun hamppuuntuneet kutrit ja värjäämään tietysti juurikasvu piiloon. Suuri syypää räjähtäneisiin hiuksiini oli se, että olin pessyt niitä syväpuhdistavalla shampoolla. Pidennykset ja oma tukka kärsii siitä paljon, mutta enhän mä sisäinen blondi sitä ollut tajunnut. Nyt syväpuhdistava on siis käyttökiellossa:'D

Ollaan aiemmillakin kerroilla käytetty mun tukkaan Olaplexiä, ja tälläkin kertaa kyseinen ihmeaine sai suuria muutoksia aikaan. Kyseessä on siis kemiallisten käsittelyjen (tässä tapauksessa hiusten värjäyksen) yhteydessä käytettävä tuote, joka korjaa, vahvistaa ja suojaa hiuksia. Mahtiaine muun muassa hiusten vaalennuksessa, joka rasittaa hiusta ja paljon. Olaplex estää hiuksia vahingoittumasta, korjaa jo syntyneitä vaurioita ja vahvistaa hiuksia. Olaplexillä on kolme eri ainetta, joista kahta ensimmäistä käytetään kampaamossa käsittelyn yhteydessä. Kolmas on tarkoitettu kotikäyttöön ylläpitämään Olaplexin vaikutusta.

Desktop29-001

Mulle tehtiin värjäyksen yhdeydessä kaksivaiheinen Olaplex-käsittely. Lisäksi leikattiin huonoa latvaa reilusti yli 10cm pois. Hamppukasa muuttui paljon sileämmäksi ja helpommin käsiteltäväksi, kuten kuvasta näkyy. Eikä tarvinnut vaihtaa vielä uusia sinettejä! En vois olla enää tyytyväisempi lopputulokseen. Jotenkin näitä kuvia verratessa vasta tajusin, että miten pahaan kuosiin tukka olikaan päässyt. Mä odotin lähinnä sitä, että juurikasvu saa kyytiä. En siis todellakaan olisi uskonut, että lähden noin erinäköisellä tukalla pois.

Ja tälläkin kertaa mulla on tarjolla teille alennusta! Mainitsemalla varauksen yhteydessä koodin SENJA (netissä tai puhelimitse), saatte -10% alennusta Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista Olaplexiä lukuunottamatta. Alennus on voimassa syyskuun loppuun asti, ja toimii siis kaikissa Salon Pepe Åhmanin liikkeissä. Ajan pääsee varaamaan helposti tästä!

Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan myös Olaplexiä. Salon Pepe Åhmanilla Olaplex maksaa käsittelyn yhteydessä 35e:)

Melkoinen muutos, eikös?

EDIT// Verratkaapa muuten pidennysten väriä näihin kuviin, kun pidennykset oli juuri laitettu. Kesän aikana vaalentunu tosi paljon!