27.5.2017

quit or not?

Heippa! Oon taas rehellisesti joka päivä miettinyt tätä blogia ja suunnitellut, että huomenna sitten postaan. Kynnys kirjoittamiseen on kuitenkin kasvanut, mitä pidemmän aikaa oon asiaa lykännyt. Jos nyt totta puhutaan, niin viime aikoina oon pohdiskellut kovasti jatkoa blogini kannalta. Onko musta enää tähän? 

Ajatus lopettamisesta on alkanut oikeasti houkuttaa. Se on vähän pelottavaa, koska ei mulla aikaisemmin ole ollut näin vahvoja negatiivisia fiiliksiä. Mulla vaan on jatkuvasti niin kauheat paineet tästä. Jos lopettaisin, mun ei tarvitsisi enää stressata päivittämisestä. Olisin tavallaan vapaa, kun mulla ei olisi tällaista velvollisuutta. Niin ikävää kuin se onkin myöntää, tästä on tullut ehkä vähän enemmän velvollisuus.

IMG_2802-001

Sitten kun koitan miettiä positiivisia asioita, mutkistuu ajatukset entisestään. Oon saanu tästä blogista niin paljon hyvää elämääni. Tää on toiminut mulle jollain tapaa terapiana. Mä en olisi mä, ellei tätä blogia olisi ollut. Varsinkin te lukijat ootte antaneet mulle vuosien mittaan niin paljon, etten osaa edes kuvailla, kuinka kiitollinen teille olen. Musta on kasvanut aikuinen (ainakin melkein:'D) sinä aikana, kun tänne olen rustaillut. Ehkä oon pikkuhiljaa kasvanut samalla ulos tästä kaikesta. Mun elämä vaan on nykyään niin erilaista kuin silloin, kun päivitin aktiivisesti. Koen, etten pysty antamaan tarpeeksi.

Oon puhunut aikaisemminkin siitä, miten mua ahdistaa esimerkiksi uusia ihmisiä tavatessani se, jos he päätyvät blogiini. Täältä löytyy kuitenkin niin paljon asiaa mun elämästä monen vuoden varrelta. Ajatus ahdistaa oikeasti tosi paljon. Välillä oon tosissani miettinyt vanhojen postausten poistamista, koska ne on menneisyyttä ja sinne niiden pitäisi ehkä jäädäkin. En halua, että mun elämään pääsee sukeltamaan kuin avoimeen kirjaan.

IMG_2796-001

Tää mun blogin tilanne on ollut jo tosi pitkään sama. Paloa ei vaan ole tullut, vaikka mä sitä kuinka olenkin odottanut. Toki nytkin mietin, että ehkä mä innostun sitten syksyllä, kun elämä menee taas uusiksi opiskelun myötä. Tulee varmasti panostettua taas pukeutumiseen ja tulee ihan uudenlaista sisältöä arkeen. Mutta sitäkään ei voi tietää, innostuisinko silloinkaan enää bloggaamaan aktiivisesti.

Mun oli tarkoitus päivitellä ihan vaan kuulumisia, mutta nää ajatukset on olleet niin vahvasti mun pään sisällä, että niitä oli pakko purkaa. Tää postaus ei kuitenkaan ole jäähyväispostaus, sen lupaan. Lopettaminen on niin suuri päätös, etten voi tehdä sitä noin vaan. Mun täytyy oikeasti miettiä tätä asiaa ja kunnolla. Jos lopettaisin ja jossain vaiheessa into taas iskisi, niin palaaminen ei välttämättä olisi niin helppoa. Toisaalta puhtaalta pöydältäkin aloittaminen kuulostaa houkuttelevalta.

IMG_2805-001

Kuten aina, niin myös nyt mä haluan kuulla teidän mietteitä tämän asian suhteen. Pitäisikö jatkaa samalla kaavalla, eli postata harvakseltaan? Tahti saattaisi harventua entisestään ainakin tämän hetkisten fiilisten perusteella. Pitäisikö vaan yksinkertaisesti lopettaa? Poistaisin koko blogin ja saisin tavallaan mielenrauhan. Toisaalta saattaisi kaduttaa ja haluaisin jossain vaiheessa palata blogimaailmaan.

Raskaita päätöksiä.

IMG_2780-001

6.5.2017

kampaamokäynti videolla!

Heippa ihanat! Kävin viime viikolla vähän turhan pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen Essin käsittelyssä Salon Pepe Åhmanilla. Tällä kertaa mäkin jouduin hommiin, koska kuvasin operaatiosta videon. Minä ja videokuvaaminen - aika harvinainen yhdistelmä!

IMG_2700-001

Pohjustetaan nyt vielä ennen videota sen verran, että mun järkkäri ei tarkenna automaattisesti videota kuvatessa, mikä hieman häiritsee joissakin kohdissa. Editointia mä jännitin hirveästi etukäteen! Oon editoinu koulussa joo videoita, mutta ne "taidot" pääsee aina ruostumaan nopeasti. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvin mä hommasta suoriuduin omaan taitotasooni nähden. Kyllähän siinä muutama tunti vierähti, mutta oon kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä pitäisi tehdä tätä hommaa enemmänkin, niin kehittyisi lisää:)

Mutta tosiaan videolla pääsette näkemään mun kampaamokäynnin kokonaisuudessaan. Here we go!





Sitten vielä kuvien muodossa lähtötilanne ja lopputulos! En nyt jaarittele tekstin muodossa sen kummemmin, sillä kaikki tarpeellinen info löytyy videolta.

IMG_2698-001
Lähtötilanne: kaksi kuukautta pidennysten laitosta.


2017-05-05 (2)
 Vasemmalla tilanne pidennysten poiston jälkeen. Oikealla tukkaan laitettu väri ja Olaplex-käsittely.


IMG_2761-001
Lopputulos!♥

Mitäs tykkäsitte videosta (älkää olko pliis liian ankaria:D), kiinnostaisiko nähdä lisää videoita multa? 

 Loppuun vielä muistutus samasta vanhasta alennuksesta, eli koodilla SENJA saatte -10% alennusta kaikista Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista (paitsi Olaplex)! Ajan saa kätevästi varattua netistä, klik tästä!

25.4.2017

pääsin opiskelemaan!

Sen turhia kikkailematta suoraan otsikon myötä asiaan: mä sain opiskelupaikan! Mä nyt ajattelin pohjustaa tähän alkuun vähän mun taivalta tähän pisteeseen asti, siellä kun varmasti on niitä, jotka eivät näistä asioista ole aiemmin lukeneet tai ei muista. Mulla itelläni on maailman huonoin muisti, joten en välttämättä muista kaikkia yksityiskohtia ihan oikein :'D

Lukiossa olin vielä hukassa sen suhteen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Ainoa mistä olin varma oli se, että haluan muuttaa Helsinkiin. Olin pitänyt äidinkielen tunnilla esitelmän, josta opettaja antoi palautetta, että sopisin loistavan ulosantini ansiosta hyvin esimerkiksi radio- tai televisiotyöhön. Siitä se ajatus sitten lähti, ja hain Metropoliaan televisio- ja radioalalle. No sinnehän on todella vaikeaa päästä, ja ennakkotehtävistäkään en suoriutunut edes niin mallikkaasti, että olisin päässyt pääsykokeisiin asti. Koska halu päästä Helsinkiin oli niin kova, päädyin toiseen vaihtoehtoon. Hain Laajasalon Opistoon opiskelmaan crossmediatoimittajaksi, kävin pääsykokeissa ja syksyllä aloitinkin opiskelun. Tämä siis vuonna 2012.

IMG_2453-001

Laajasalon Opistossa tutuksi tuli työskentely niin kameran edessä kuin takanakin. Editointia myöten tuli opiskeltua melkeinpä kaikkea media-alaan liittyvää. En nyt muista yksityiskohtia kovin tarkkaan, mutta jossain vaiheessa kiinnostus kirjoittamista kohtaan kasvoi. Blogin myötä kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä, ja viimeistään siinä vaiheessa se alkoi olla eniten se mun juttu. Niinpä mä vaihdoin puolessa välissä opintoja linjaa (opinnot kestivät yhden lukukauden, eli syksystä kevääseen) lehtitoimittajaksi. Keväällä 2013 menin koulun myötä harjoitteluun Elle-lehteen. Siinä vaiheessa palo oli varmaan kovimmillaan, koska tykkäsin siellä olemisesta niin paljon, ja sain ennen kaikkea hyvää palautetta, hyvät suositukset ja erinomaisen työtodistuksen jatkoa varten. Harjoittelun jälkeen aloitin juttujen kirjoittamisen Iisalmen Sanomiin.

En muista koska hain ensimmäistä kertaa Haaga-Heliaan, mutta veikkaan sen olleen noihin aikoihin. Siinä vaiheessa pääsykokeisiin kutsuttiin vain koulumenestyksen perusteella, ja sitähän mulla ei ollut läheskään tarpeeksi. Oli siis pakko unohtaa koko juttu. Vuoden 2014 keväällä sain kultaakin kultaisemman yhteistyön blogini kautta: pääsin valmennuskurssille. Tähtäimessä oli päästä opiskelmaan viestintää Helsingin Yliopistoon. Utopistinen haave, mutta valmennuskurssin ansiosta mä edes yritin. Vaikka pääsykokeet ei menneet nappiin, niin sain ainakin todella hyvää kokemusta.

IMG_2442-001

Halu päästä alalle oli edelleen kova, ja 2015 vuoden alussa päädyinkin sitten Amieduun opiskelemaan audiovisuaalista viestintää aikuiskoulutuksessa. Siellä opiskelu olikin sitten lähinnä koodaamista, joka ei ollut mun juttu (hyötyä siitäkin kuitenkin oli, tätäkin postausta editoidessani oon joutunu säätämään aika paljon html-koodien kanssa). Ehdin opiskella siellä muistaakseni muutaman kuukauden. Siinä ohella mä olin aloittanut työskentelyn livekasinon juontajana, ja sen piti olla ponnahduslauta media-alalle. No ihan sitä se ei ollut, vaikka muuten olikin maailman paras työpaikka (lähinnä työkavereitten ansiosta). Hain myös kyseisenä keväänä yhteishaun kautta Haaga-Heliaan journalismin aikuiskoulutukseen. En muista hausta mitään, mutta lunttasin blogista, että sinne kutsuttiin ennakkotehtävän perusteella pääsykokeisiin enkä saanut kutsua.

Oon päätynyt varmaan jokaiseen kouluun teidän lukijoiden neuvojen ansiosta. Niin myös syksyllä 2015, kun aloitin avoimen ammattikorkeakoulun puolella journalismin opiskelun. Tarkoituksena oli saada 60 opintopistettä kasaan, joilla pääsisin hakemaan tutkinto-opiskelijaksi väylän kautta. Tavoitteet olivat kovat: halusin saada pisteet kasaan kevääseen mennessä. En kuitenkaan onnistunut pitämään tahtia tarpeeksi kovana, koska keväällä aloitin nykyisessä työpaikassani ja pänttäämistä riitti sielläkin. Jostain syystä mä hain silti avoimen väylän haussa normaalihaun lisäksi. Tuossa vaiheessa muistaakseni oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakea ennakkotehtävän tekemällä ihan sinne normaaliin päivätoteutukseen, eikä hakua aikuiskoulutukseen enää ollut. No mä pänttäsin sitten materiaalia ennakkotehtävää ja pääsykokeita varten siinä samalla, kun opettelin uusia pelejä töissä. Riemu oli suuri, kun kutsu pääsykokeisiin tuli. Piti ihan luntata, että hakijoita oli 635 ja pääsykokeisiin kutsuttiin 140. Se, että pääsin edes sinne asti, tuntui lottovoitolta. Opiskelupaikkaa en kuitenkaan saanut. Avoimen väylän kautta olisin päässyt, mikäli se 60 opintopistettä olisi tullut täyteen.

IMG_2452-001
Syksyllä jatkoin avoimen puolella opiskelua. En nyt halua sen tarkemmin palata takas siihen, että missasin väylähaun silloin. Elämä oli muutenkin vähän mullin mallin, joten vähensin opiskelun määrää. Ihan senkin takia että tiesin, että mulla on koko kevät aikaa hankkia puuttuvat kuusi opintopistettä. Viime viikolla mä sitten laitoin hakemuksen ajoissa sisään. Säikähdin vähän, kun mulle tuli kutsu haastatteluun, sillä viime keväänä opiskelupaikka tuli suoraan (pisteet vaan lopulta puuttui).

Tänään se haastattelu sitten oli, ja sain kuulla suoraan, että pääsen opiskelemaan! Aloituspaikkoja väylän kautta on 5, ja hakijoita kuulemma 7. Melko hyvät mahikset siis. Homma on sinetöity sillä, että toimitan todistuksen siitä, että mulla on ne 60 opintopistettä kasassa. Tilanne on tällä hetkellä se, että saan vielä kahdelta kurssilta pisteet. Toinen kurssi on edelleen käynnissä, mutta kuukauden päästä pitäisi olla pisteet kerättynä, ellen onnistu mokaamaan tenttiä, joka tähän käynnissä olevaan kurssiin kuuluu. Ja voin kertoa, että enää en mokaa kyllä mitään!

IMG_2466-001

Fiilis on tällä hetkellä mahtava. Kyllähän mä tiesin, että se on about 99% varmaa, että musta tulee syksyllä vihdoin tutkinto-opiskelija. Mutta mistään ei tietenkään voi olla täysin varma. Todellinen riemu tulee vasta sitten, kun mulla on mustaa valkoisella. Mahdollisuudet sen mokaamiseen ovat kuitenkin olemattomat, joten laitoin jo kämppähakemuksenkin Hoasille. Syksyllä alkaa uusi elämä!

 Kuvituksena asukuvia niinkin pitkän ajan takaa, kuin helmikuulta. No mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!