28.9.2017

outsider

Moikka! Oon tässä nyt muutaman viikon ajan panikoinu mun ajatusten purkamista blogiin. Pari kertaa oon alkanu jo kirjottamaan, mutta sitten tullut toisiin ajatuksiin. Jotenkin mulle on nykyään vaikeampaa avautua asioista "julkisesti", koska en koskaan voi tietää, kuka näitä mun kirjoituksia lukee. Ennen en halunnut ees ajatella asiaa, saati sitten välittää. Nyt muiden mielipiteet mietityttää ihan liikaa. Se on todella harmi, koska oon niin monesti saanut kehuja nimenomaan mun avoimuudesta täällä blogissa.

Asiaan on vaikuttanut monikin juttu, yhtenä niistä opiskelu. Oon alkanu miettimään asioita uran kannalta: miltä mun blogi näyttää työnantajan silmissä? Ennen olisin kohauttanut olkapäitä ja sanonut, että en edes halua sellaiseen työhön, johon mun henkilökohtainen elämä ja siitä avautuminen vaikuttaa negatiivisesti. Mutta en nyt jauha tästä aiheesta sen enempää ainakaan tällä kertaa.

Oon nyt ehtinyt opiskelemaan "kunnolla" reilun kuukauden ajan. Käyn kursseja samaa tahtia kuin vuosi sitten aloittaneet, mutta en kuulu varsinaisesti millekään luokalle. Avoimessa opiskeltuani kävin kursseja miten sattuu, en siis tavallaan oikeassa järjestyksessä. Eri kurssit, eri naamat. En erityisemmin tutustunut keneenkään, koska kävin koulussa about pari kertaa viikossa.

Nyt kun opiskelen vuoden yhdessä opiskelleiden kanssa, on mun olo ollut aika ulkopuolinen. Kaikki tuntevat toisensa, ja ovat muodostaneet omat porukkansa. Toki jollekin sosiaaliselle ihmiselle se ei olisi ongelma, mutta mulle tuottaa vaikeuksia koittaa "väkisin" päästä porukkaan mukaan. Oon kyllä muutenkin ujo tutustumaan uusiin ihmisiin. Olihan mulla yksinäinen olo silloinkin, kun aloitin Laajasalon Opistossa - ja vielä samaan aikaan kaikkien muiden kanssa. Toki asiaan vaikutti se, että olin ylipäätään muuttanut uuteen kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. Mutta se olikin sitten vain alkukankeutta, koska lopulta löysin koulusta parhaan kaverini (vaikka mun ja Saijan alku ei ollutkaan kaikkein ruusuisin, siitä löytyy tarina tältä videolta:D).

Mun elämä on hyvin erilaista tällä hetkellä, mitä olin odottanut ja kuvitellut. Ajattelin, että kohta mä pyörin tuolla kaupungilla kaikissa mahdollisissa opiskelijabileissä haalarit täynnä merkkejä. No tällä hetkellä olen piipahtanut yksien bileiden jatkoilla, ja sielläkin mun työkaverin kanssa. Mä en edes tiedä, mitä kaikkia bileitä on. Koska en tunne koulusta oikein ketään, ei mulla ole ketään kenen kanssa ravata niissä kemuissa. Ei mulla ole edes haalareita.

Oon tosi onnellinen siitä, että pääsin opiskelemaan avoimen kautta. Samalla mua kuitenkin harmittaa, että en aloittanut opiskelua samalta lähtöviivalta kuin muut. Opettelin pärjäämään yksin, ja ihme kyllä onnistuin opiskelemaan kaksi vuotta poukkoillen vähän siellä sun täällä omin avuin. Mutta samalla mä missasin kaikki ne fuksihommat tutustumisineen, koska mähän olin vain "osa-aikaopiskelija". Enkä mä nytkään ole fuksi. Jos totta puhutaan, opin vasta vähän aikaa sitten, että mitä sana fuksi edes tarkoittaa:'D

Tiedän, että joku repii pelihousunsa tästä mun valittamisesta. Moni toki ottaa opiskelun vain opiskeluna ja tunneilla käymisenä, mutta mua kiinnostaa myös ne opiskelun ulkopuolella tapahtuvat asiat kuten opiskelijabileet. Mä tiedän, että mun fiiliksiin voi olla vaikeaa samaistua enkä mä osaa selittää itteeni niin, että se kuulostais edes etäisesti järkevältä. Mutta tää yksinäisyys mitä mulla on ollut nyt opiskeltuani on vienyt mun yöunet sen verran pahasti, että halusin kirjoittaa tästä ja ehkä jopa saada vertaistukea joltain samanlaisessa tilanteessa olleelta. Ja mä tiedän ja toivon, että tääkin on vain ohimenevä vaihe. Asiat tapahtuu (ainakin mun kohdalla) hitaasti, ja jo kuukauden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Niin se on aina tähänkin mennessä ollut niin koulu- kuin työelämässäkin. Mielestäni se on hyvä, että itse tiedostan tän mun "sosiaalisen vajaavaisuuteni". Vielä kun oppisin kehittämään itteeni asian kanssa. Tällä hetkellä tilanne on se, että silloin harvoin kun käyn koulussa syömässä, mä istun yksin. Jotenkin tuntuis tungettelevalta vaan ängätä porukkaan mukaan, vaikka jollekin muulle se on varmasti ihan luontevaa.

Mutta tällaisia mietteitä tällä kertaa. Koulu on kyllä muuten maistunut ihan hyvin, ja ala tuntuu edelleen oikealta. Jospa mä vielä sopeutuisin porukkaankin, niin koulussa käyminen tuntuisi mielekkäämmältä ja vapaa-ajalla olisi myös niitä opiskelija-aktiviteetteja. Ja hei heittäkää ihmeessä teidän kokemuksia ja ennen kaikkea vinkkejä aiheeseen liittyen!:)

Mua jännittää todella paljon painaa julkaise-nappia, mutta nää asiat on painanu sen verran paljon, että pakko vaan olla rohkea ja antaa mennä.

IMG_2901-001

8.9.2017

summer 2017

Huh, tässä sitä ollaan pitkästä aikaa. Oon taas vaihteeksi miettinyt joka päivä, että nyt postaan. Asiaa ois ollu vaikka kuinka paljon, mutta kuvamateriaalia eikä uskallusta niinkään. Oon ollu muutenkin vähän hukassa somen (ja elämän) kanssa ylipäätään. Jossain vaiheessa alkoi vaan ahdistaa niin paljon, että oli pakko pitää taukoa ihan kaikesta. Ahdisti olla esillä kun tuli sellainen olo, että pitäisi jotenkin kokoajan varoa mitä esimerkiksi snäppäilee. Ei mulla aiemmin oo ollu vastaavia fiiliksiä, mutta nykyään meininki vaan on niin paljon raadollisempaa kuin ennen. Välillä on tehnyt mieli laittaa Snapchat ja Instagram yksityiseksi ja kadota kokonaan. Olisi varmasti helpottavaa, että saisi elää elämäänsä rauhassa omalla tavallaan ilman, että täysin tuntemattomat ihmiset tuomitsevat ja ruotivat mun tekemisiä. Toisaalta somessa on ne hyvätkin puolensa, ja täytyy miettiä asioita myös uran kannalta.

Oon nyt tosiaan aloittanut ihan kunnolla opiskelun ja koulua on takana jo kolme viikkoa. Siihen liittyen mulla on ollut vähän ikäviäkin fiiliksiä, joita haluaisin purkaa tänne blogiin. Mutta koska asiaa on niin paljon ja edellisestä postauksesta niin pitkä aika, mä koitan edes vähän jäsennellä näitä postauksia, ettei kerralla tulisi liikaa asiaa. Sen takia keskityn tässä postauksessa lähinnä kesäkuulumisiin kännykän kuvien myötä. Oon vähän huono nykyään ottamaan kuvia, koska tekemiset tulee helpommin päivitettyä pelkästään snäppiin. Mutta tässä tulisi nyt "muutama" kuva mun kesästä 2017!:)

Desktop31-001
1. Irina oli alkukesästä mun luona, ja tietysti sillä sattui olemaan just juoksut. Kävin yhden yön laivalla, ja sillä aikaa mun työkaveri oli vaihtamassa Irinan vaippoja :'D Meinasi jäädä koko risteily väliin, koska kukaan ei halunnut hoitaa Irinaa juoksujen takia... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. 2. Kävin tänä kesänä peräti kaksi kertaa lintsillä, ja ensimmäisellä käynnillä voitin jättimäisen säkillisen sipsejä. Olipahan ainakin kesäkemuissa tarjottavaa! 3. Pitkä ja pätkä liikenteessä, asutkin mätsäs aika hyvin. 4. Löylyssä nautiskelemassa auringosta ja skumpasta.

Desktop32-001
1. Hernesaaren rannassa. Tykkäsin tosta asusta niin paljon, että olisi kyllä pitänyt ottaa järkkärillä ihan kunnon kuvat. Eipä tullut järkkärille käyttöä koko kesänä, mikä on vähän harmi näin jälkikäteen ajateltuna. 2. Jälleen yksi kesäasu, toi mekko on edelleen yks mun lemppareista! 3. Mentiin juhannuksena Onervan kanssa Himokselle ja meidän Conssit näytti jo ekana päivänä tältä... 4. Käytiin ennen juhannusta shoppailemassa festarivaatetusta, ja päätettiin sitten heittää läpäksi ja hankkia samanlaiset asut jokaiselle päivälle. Hunnut oli ehkä paras idea ikinä.

Desktop33-001
1. Tänä kesänä tuli vietettyä huonojen kelien takia vähemmän aikaa kattoterassilla, mutta kyllä siellä muutamat kemut saatiin aikaiseksi. 2. Käytiin tyttöjen kanssa minilomalla Tukholmassa. 3. Tuttuun tapaan heinäkuun toinen viikonloppu meni Iisalmessa Olusilla. Tällä kertaa ei käyty alueella, vaan keskityttiin porukoitten paljussa lillumiseen. 4. Kelit suosi Iisalmessa, joten päivät meni ulkona makoillessa. Oli ihanaa paijailla mun veljen vauvaa Siiriä♥

Desktop34-001
1. Tyttökopla Iisalmen yössä. 2. Jäin lomalle elokuun puolessa välissä, ja heti alkuun vietettiin Onen läksiäisiä. 3. Mä en oikein koskaan tykännyt käydä Namussa, mutta kesällä päädyttiin useampaan otteeseen Skohaniin. 4. Kävin ensimmäistä kertaa ikinä Blockfesteillä. Koska liput oli loppuunmyyty, jouduin itse pulittamaan lipuista 180e (alkuperäinen hinta n. 130e). Päätin lähteä festareille vasta pari päivää aikaisemmin.

Desktop35-001
1. Populaa riitti Blockeilla ihan kiitettävästi... 2. Onen läksiäiset part kaksi. Käväisin vaan pari tuntia, koska seuraavana päivänä lähdin aikaisin aamulla työpaikan futisturnaukseen Vierumäelle. 3. Taitaa mennä jo syksyn puolelle, mutta siis käytiin Taiteiden yössä kuuntelemassa Roope Salmista & Koiria. Koska ollaan köyhiä opiskelijoita ja sisällä oli niin ahdasta, otettiin omat viinit ja viltti mukaan ja fiilisteltiin keikkaa ulkopuolelta käsin. 4. Viime viikonloppuna syötiin ja juotiin työkaverin synttäreillä. Mulla on ihan liikaa punasia mekkoja!

Siinäpä joitakin otteita mun kesästä. Jäin tosiaan lomalle vasta elokuun puolella, ja nyt vietän viimeistä lomaviikonloppua. Jatkossa viikonloput menee taas töissä ja viikot tietysti koulussa, eli kiireinen syksy luvassa. Tarkoitus olisi päivittää blogia vähän useammin nyt kun tulee panostettua taas pukeutumiseenkin ihan eri tavalla. Haasteena on tietysti saada kuvaaja, mutta eiköhän tää tästä.

14.6.2017

short hair don't care

Heippa! Täällä taas vaihteeksi kipeillään. Mainitsinkin joskus aiemmin, että oon tänä vuonna ollu tosi paljon kipeenä. Sen takia kärvistelinkin viikonlopun jälkeen pari päivää töissä kuumessa nokka vuotaen, koska en haluais saikuttaa yhtään enempää. Eilen olo oli kuitenkin niin huono, ettei auttanu muu kuin mennä lääkäriin. Nyt on jo paljon parempi olo kun on saanut levättyä, eli varmasti hyvä päätös:)

Selasin blogia taaksepäin ja tajusin, etten oo ollenkaan maininnut täällä mun tähänastisen elämäni suurimmasta tapaturmasta. Kuulostaa dramaattiselta, mutta aika pieni onnettomuus siis kuitenkin:'D Pääsiäisenä firman pippaloissa nimittäin onnistuin kaatumaan kaksi tyhjää lasia kädessäni niin, että toinen lasi lävisti mun oikean kämmenen. Verta tuli ihan jatkuvana virtana, ja paikalle täytyi kutsua ambulanssi. Mä en edes olis halunnu ambulanssia, koska ajattelin että toi oli ihan pikkujuttu. Sain sitten sideharson käteni ympärille ja käskyn mennä tikattavaksi. Lasinsiruja käteen ei onneksi ollut jäänyt, mutta kolme tikkiä tarvittiin. Pari viikkoa meni yksikätisenä, koska mun oikea käsi ei toiminut juuri ollenkaan. Mulla ei ollut tuntoa nimettömässä eikä pikkurillissä, ja itseasiassa mun nimettömään ei oo vieläkään palannut tunto kokonaan. Mutta meinas kyllä itku päästä monta kertaa kun ihan normielämäkin osoittautui niin vaikeaksi. Onneks selvisin kuitenkin suht vähällä! En siis koskaan aikasemmin oo ollu tikattavana, eikä mulle muutenkaan oo sattunu mustelmia ja pieniä ruhjeita kummempia haavereita.

Asiasta kukkaruukkuun. Mun opiskelupaikka varmistui! Sain kuin sainkin Excel-tentin läpi ja tarvittavat opintopisteet kasaan. Musta tulee ihan oikeasti opiskelija syksyllä. Tosi jännittävää! Jatkan toki työntekoa siinä ohella, mutta pääpainona tietysti koulu. Jotenkin niin uskomatonta, että vihdoin onnistuin tavoitteessani. Nyt vaan stressaan kämppäasioita koska tiedän, että kämpän löytymiseen voi mennä pitkäkin aika. Kaikki neuvot otetaan vastaan, nimittäin oon ihan pihalla näistä asioista. Ainakin sellaista kuulin, että Hoasille ei pääsisi asumaan yksin, ennen kuin on asunut kämppiksen kanssa. Haluaisin asua mieluummin yksin, mutta ei taida olla vaihtoehtoja.

Oonkin jo päässyt "opiskelijaelämän" makuun viime päivinä, sillä mun tilillä on tällä hetkellä huimat kahdeksan senttiä rahaa. Käytiin tyttöjen kanssa viikonloppuna minireissulla Tukholmassa. Oltiin siis kaksi yötä laivalla ja yksi työ Tukholmassa Airbnb:n kautta. Mahtava reissu, mutta kallis sellainen:'D Onneksi keskiyöllä tulee palkka!

Viimeisenä itse otsikon aiheeseen, eli hiuksiin. Mietin päivää ennen kampaajalle menoa, että haluan jotain ihan uutta. Väri on vaalentunut kokoajan, joten mietin muita vaihtoehtoja. Niinpä me sitten pätkäistiin mulle lyhyt kesätukka. Essin mielestä nää ei edes ole lyhyet, mutta onhan nää nyt ainakin paljon lyhyemmät kuin aikaisemmin:D Teippipidennykset sai jäädä päähän, koska haluan olla paksulla tukalla. Mun omat hiukset on siis samanpituiset, mutta onnettoman ohuet.

IMG_2838-001
IMG_2848-001
IMG_2839-001

Täytyy myöntää, että oon yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Mulla on ollu pitkät hiukset niin monta vuotta, etten ois uskonu haluavani luopua niistä. En usko tämän pituuden olevan kuitenkaan pysyvä. Toisaalta enhän mä uskonut koskaan luopuvani otsahiuksistakaan, joten never say never. Tällä hetkellä oon tyytyväinen just näin:)

Mikä on teidän tuomio mun lyhy(emm)i(e)lle hiuksille?

Ps. Mainitsen tästä about aina (muutamassa tän vuoden postauksessani xD), mutta muistakaas että alennuskoodilla SENJA saatte -10% kaikista Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista (paitsi Olaplex)!