4.1.2017

vuoden eka

Moi! Edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, etten tiedä mistä alottaa. Ajattelin tällä kertaa kertoilla ihan vaan kuulumisia, eli varautukaa päättömään ajatusvirtaan.

Oon tällä hetkellä kolmen viikon lomalla. Kaksi viikkoa palkallista, muuten ihan vaan vapaata. Tasan viikon päästä loma onkin sitten jo lusittu. Jouluna olin tuttuun tapaan kotona Iisalmessa viettämässä perinteistä perhejoulua. Joulut ei tosin ole enää ihan samanlaisia kuin ennen, nyt kun perheessä on mun siskon 1v poika ja ensi jouluna joukkoon liittyy ihan hetkenä minä hyvänsä syntyvä veljen tytär. Musta tulee siis kohta jo toistamiseen täti! Omassa elämäntilanteessani ei sen sijaan ole mitään muutosta. Sain tänä jouluna ensimmäistä kertaa mantelin, mikä tietysti äitin mielestä oli merkki siitä, että löydän miehen itselleni tänä vuonna. Mies on jo ristitty mantelimieheksi ja hyvä ettei porukat varannu jo kirkkoa, eli tervetuloa vaan meidän hulluun perheeseen...:D No mutta ei pidä ottaa turhia paineita, kaksi vuotta sinkkuna olemista on jo opettanut pärjäämään yksin.

IMG_2378-001 Uuttavuotta vietin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Oon asunu täällä jo yli neljä vuotta, mutta edelliset uv:t on menneet Iisalmessa. Annettiin porukoille joululahjaksi liput Vain elämää -konserttiin (se oli päivää ennen uuttavuotta), eli porukat + koirat oli täällä myöskin. Mikä parasta, Irina jäi mun luokse. Tällä kertaa se on mun ilona ruhtinaalliset viisi viikkoa. En tiedä haluaisinko mä niin kovasti sitä aina mun luokse, ellei se olis niin helppohoitoinen. Irina ja mä ollaan oikeestaan ihan samanlaisia. Ei viihdytä ulkona kylmässä ja lenkkeily ei oo kivaa, mutta nukkuminen, huomio sekä paijaaminen kyllä kelpaa. Suurimman osan ajasta Irina vaan makaa. Välillä se intoutuu leikkimään, mutta yleensä sille riittää, että sitä rapsuttaa vähän väliä. Ja sehän ei kyllästy rapsuttamiseen koskaan, kattoo vaan koiranpentuilmeellä jos rapsutus loppuu. 

Oon ollu vähän haikeilla mielin viime aikoina. Mun toinen puolisko (vaimoksikin kutsutaan) Saija lähti Australiaan. Ei siinä mitään, mutta kun se ei tiedä, milloin tulee takaisin. Jos edes tulee... Varsinkin kesällä me nähtiin melkein joka päivä. Nyt se on siellä maailman toisella puolella ja elää yhdeksän tuntia meidän kelloa edellä ja vielä huonoilla nettiyhteyksillä. On niin outoo, ettei voi soittaa toiselle kun siltä tuntuu. Kerran koitettiin puhua puhelimessa, mutta pätkivä yhteys teki senkin mahdottomaksi. Onneks ääniviestit on edes keksitty. Mä oon tunnetusti maailman huonoin säästämään, mutta pakko edes yrittää päästä käymään Australiassa tän vuoden aikana. Siihen mun au pair haaveeseen nimenomaan Ausseissa liitty vahvasti juuri tuo, että Saijakin on siellä. Ei me oltais paljoo pystytty siellä näkemään, mutta oltais oltu ainakin samassa maassa.

IMG_2400-001

Mä sain kuin sainkin joululahjaksi uuden kameran. Ei enää kännykkäkuvia siis! Ongelmana vaan on, että asukuvia tuskin saan yhtään sen enempää varsinkaan tähän aikaan vuodesta, kun ulkona on pimeetä about kokoajan. Mutta onneksi voin kuvailla muita juttuja silloin, kun postaushimo iskee. Mulla on taas vaihteeksi kauheet paineet tästä blogista. Oon miettiny, oisko helpompaa siirtyä kokonaan vloggaamisen puolelle. Toisaalta oon liian kömpelö editoimaan ja muutenkaan en nää itteeni oikein tuolla youtube-maailmassa. Kirjottaminen on se mun juttu, vaikka tämänkin postauksen meinasin ensiksi toteuttaa videolla höpöttelemällä.

Tuntuu siltä, että bloggaamiseen ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin liittyy nykyään ihan liikaa täydellisyyden tavoittelu. Enää ei riitä, että räpsii satunnaisia kuvia arjesta ja ottaa asukuvat ajastimella seinän edessä. Okei random kuvia näkee edelleen, mutta ne on aina viimeisen päälle aseteltu. Sama homma Instagrammissa. En mä edes osaa ottaa mitään täydelliseksi hiottuja kuvia, saati sitten muodostaa täydellistä instafeediä yhtenäisellä värimaailmalla. Mites sitten asukuvat? Vaikka mulla olis kuvaaja käytössä ja ulkona paistais aurinko, niin mulla vaan ei oo sellasta tietynlaista visuaalista silmää ottaa toinen toistaan hienompia kuvia. En osaa olla kävelevinäni kadun yli tukka hulmuten, vaan poseeraan samassa asennossa paikoillani samoilla kuvakulmilla kerrasta toiseen. Riittääkö se enää nykyään? Ehkä jollekkin, mutta mä saan asiasta vaan hirveitä paineita ja mietin, että kannattaako mun edes tehdä tätä hommaa, jos en pysty tekemään tätä paremmin. Silti mä vaan jatkan ja jatkan, koska jaksan uskoa siihen, että kaiken ja kaikkien ei tarvitse olla niin täydellisiä. Se on aina ollut se mun juttu.

IMG_2374-001

 Mulla oli muutakin vielä mielessä, mutta eiköhän tää tekstimäärä ala jo riittää. Mä jatkan nyt Irinan kanssa löhöilyä ja lomasta nauttimista. Tosin ei tätä nauttimiseksi välttämättä voi kutsua, kun oon ollu jo viikon flunssassa ja kuumekin on noussut välillä. Niin perus, että lomalla sairastaa:'D

Loppuun toivotan vaan oikein ihanaa ja parempaa vuotta 2017 teille kaikille!♥

Omalta osaltani vuosi 2016 sisälsi taas todella paljon vastoinkäymisiä edellisten vuosien tapaan, mutta jospa tää olis nyt vihdoin se mun vuosi. 

16.12.2016

ARVONTA: Polaroid aurinkolasit

Heippa! Joulu kolkuttaa jo oven takana. Uskomantonta edes ajatella, että se on jo viikon päästä. Mulla on ollut mielessä teille pari arvontaa. Toisen toteutan sitten myöhemmin, mutta nyt luvassa olisi joululahja jollekkin teistä!

Sain valita Sunglasses Shopista itselleni mieleiset aurinkolasit. Joku ehkä muistaakin pari edellistä kertaa, kun olen sieltä saatuja arskojani esitellyt (postaukset tässä ja tässä). Aivan kuten edellisilläkin kerroilla, päädyin taas Polaroidin laseihin. Ne vaan on miellyttäneet mua valikoimasta eniten:) Tällä kertaa valitsin nämä peilimalliset lasit, joita ulkoilutin ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna Tukholman visiitillä. 

Näin kaamosaikaan mä harvemmin olen edes liikenteessä valoisan aikaan, sillä herään auringon laskiessa. Nyt uudet arskat olivat kuitenkin hyvä valinta ei pelkästään edellisillan juhlintojen (nimimerkillä aina aurinkolasit naamalla dagen eftereillä), vaan myös Tukholmassa pyryttävän lumen takia. Tulispa se lumi pian myös Helsinkiin... 

arskat-001

Sitten itse arvontaan. Eli jakoon lähtee yhdelle teistä valitsemanne aurinkolasit Polaroidin mallistosta! Toki lasit voi myös antaa joululahjaksi vaikkapa kaverille. Pidetään arvonta melko pikaisena, eli osallistumisaikaa on tiistaihin 20.12 asti (klo 23.59). Miten arvontaan voi osallistua? Jätä kommentti tähän postaukseen sähköpostiosoitteella varustettuna. Toki voit linkata jo kommenttiin mieleiset arskat, mutta ei oo tietenkään pakko! Voittajaan ollaan yhteydessä meilitse. Onnea arvontaan!:)

5.12.2016

5 in 1 hair styler

Tukkajuttuja luvassa! Kuten moni on varmaan huomannut, mä rakastan kiharoita hiuksia. Vuosien ajan käytin kiharia omassa päässäni päivittäin - nyt tahti on hieman rauhoittunut. Klipsipidennykset mulla oli aina valmiiksi kiharalla (kiharat pysyi niissä helposti parikin viikkoa) ja omien olemattomien hiusten kihartaminen oli nopeaa. Teippi- ja nyt viimeisimpänä sinettipidennysten kanssa olen hieman laiskistunut laittamisen suhteen, sillä kihartaminen vie niin paljon aikaa. Tai no paljon ja paljon, yleensä suoriudun siitä noin kymmenessä minuutissa:D Lähden yleensä sen verran kiireellä liikenteeseen, että oon yhä useammin suoristanut hiukset vaan nopeasti ja that's it. Välillä tekee mieli kuitenkin panostaa, ja ainakin omaan makuun kiharat näyttävät mulla paremmilta kuin suora tukka.

IMG_9525-001

Kiharoiden tekoon olen käyttänyt monia välineitä. Nopeimmaksi välineeksi olen todennut suoristusraudan. Ennen en todellakaan osannut tehdä suoristusraudalla kiharoita, mutta onneks oon nopee oppimaan. Sain yhteistyön merkeissä Pozelta mulle aivan uudenlaisen raudan testiin, joka myös vaati alkuun hieman opettelua.

kiharrin1-001

Kyseessä on yllä näkyvä 5 in 1 Hair Styler, joka nimensä mukaisesti pitää sisällään viisi erikokoista kiharrinta. Pakkauksen mukana tuli myöskin lämpösuojakäsine, mitä ilman on oikeastaan mahdotonta käyttää tuon tyyppistä kiharrinta. Kun mulla oli vielä klipsipidennykset, käytin vähän samalta muistuttavaa piipparia pidennysten kihartamiseen. Piippari eroaa tästä raudasta kuitenkin sillä, että siinä on klipsu apuna ja ainakin mun piippari on malliltaan aika ohut. Pozen kihartimella saa paljon monipuolisemmin erilaisia kiharoita tehtyä. Eniten oon tykästynyt tuohon toisiksi isoimpaan (toinen vasemmalta). Sillä saa aika pitkälti suoristusraudalla tehtyjä kiharoita muistuttavan lopputuloksen. Joku kerta täytyy koittaa tota kaikkein pienintä - josko sillä saisi sellaiset kunnon käkkäräkiharat aikaiseksi!


kiharrin2-001

Oli hieman haastavaa kuvata samalla, kun kiharsin (nimimerkillä puhelin jalkojen välissä ja kuulokkeet suussa kaukolaukaisimena). Mutta siis simppelisti vaan pieni osio tukkaa kihartimen ympärille, kyllä te tiiätte! Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy pidempään kihartimessa pidetyn hiusosion ja vähemmän aikaa pidetyn osion ero. Vähän kun malttaa odottaa, niin hius kihartuu tosi paljon. Toisaalta loivemmatkin kiharat on kivat!


kiharrin3-001

Vasemmalla lähtötilanne ja oikealla tukka kihartamisen ja hiuslakan jälkeen.


kiharrin-001

Sitten vielä harjaus ja viimeistely. Mä ainakin tykkään lopputuloksesta!

Jos jollakulla on tarvetta kihartimelle, niin suosittelen lämpimästi Pozen 5 in 1 Hair Styleria:) Hyvä joululahjatoive, ja kihartimen voi kustantaa myös erissä.

Millä/miten te tykkäätte kihartaa hiukset?