22.4.2017

snäppiminä vs todellinen minä

Mä oon suunnitellu tällaisen postauksen kirjoittamista jo kauan. Öisin sängyssä pyöriessäni oon koittanu jäsennellä mun ajatuksia ja sitä, mitä kaikkea mä haluan tästä aiheesta kertoa. Koskaan en oo kuitenkaan tajunnut laittaa mietteitäni ylös, ja seuraavana päivänä kaikki pointit ovat jo unohtuneet. Koitan nyt kuitenkin parhaani.

Oon käyttänyt snäppiä varmaan parisen vuotta. About koko sen ajan oon saanu kuulla joko netin välityksellä tai ihmisiltä suoraan, miten musta saa niin erilaisen kuvan snäpistä. Teillä, jotka ette mua tunne, on käsitys ennen snäppiä muodostunut varmasti hyvin pitkälti blogin perusteella. Varsinkin aluksi sain kuulla blogin kommenttikentässä sitä, että musta saa todella tyhmän kuvan snäpissä. Kun oon avautunu asiasta joillekkin kavereille, ovat he olleet samaa mieltä: en oo antanu snäpissä oikeaa kuvaa itsestäni.

Tiedostan asian kyllä hyvin itsekin. Oon miettinyt ja pähkäillyt, että mitä mun pitäisi sitten snäpätä, että "todellinen minä" välittyisi ruudun toiselle puolelle. Toisaalta oon ollut sitä mieltä, että miksi mun pitäisi yrittää yhtään mitään. Oon päivitellyt snäppiä sillä periaatteella, että kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti. Mä snäppään murto-osan elämästäni, ja lähes poikkeuksetta sinne jakamani asiat liittyvät hauskanpitoon ja kaikenlaisiin kommelluksiin, mitä mulle ja mun elämässä sattuu. En snäppää juurikaan ihan vaan arkipäiväisistä asioista, koska en koe niitä kiinnostavana sisältönä. Toisaalta ne ihan tavalliset asiat saattaisivat tuoda ilmi musta "normaalimpaa" kuvaa. En tiedä millaisista snäpeistä te tykkäätte, mutta itse en tykkää seurata niitä ns. tavallisia snäppejä.


Tää teksti menee todennäköisesti ihan ohi niillä, jotka eivät mua snäpissä seuraa. Kiteytettynä sanoisin, että mun snäppi koostuu juhlimisesta ja jo mainitsemistani kommelluksista. Oon kuitenkin paljon muutakin. En vaan yksinkertaisesti anna kaikkea itsestäni snäpissä, enkä koe sille tarvetta. Snäpissä mun elämää pääsee seuraamaan reaaliaikaisesti. Vaikka mä päivitän tätä blogia nykyään harvemmin, niin silti annan itsestäni täällä paljon enemmän. Osittain siksi, että mun on monesti helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla. Osittain taas siksi, että snäpissä mä näen, ketkä mun juttuja katsoo. Se luo ihan eri tavalla paineita ja saa monesti miettimään, että mitä snäpätä ja mitä ei.

 Snäppiminäksi kutsumani persoona ei ole kuitenkaan jäänyt pelkästään snäppiin. Ihan todellisessa elämässäkin on monta ihmistä, joiden käsitys musta on pelkästään se, että mä biletän ahkerasti ja oon sellanen höpsö, asioita ei niin vakavasti ottava tyttö. Mä en vaan pysty tai halua antaa kaikille enempää. En kiellä, ettenkö välillä miettisi sitä, että monilla on musta kuva hölmönä biletyttönä. Se on mulle ihan fine, koska se on osa mua. En päästä kaikkia pintaa syvemmälle. Tuntuu tyhmältä sanoa niin, koska blogissa oon aina päästänyt teidät lukijat melko lähelle itseäni. En silti tykkää esimerkiksi uusia ihmisiä tavatessani päästää heitä tutustumaan muhun sen syvemmin. Mulle on tosi vaikeeta kertoa siitä, että kirjoitan blogia. Koska jos kerron, niin muutamalla klikkauksella ihminen pääsee lukemaan mun elämästä about kaiken. Haluan mieluummin itse kertoa elämäntarinani, jos siis haluan tutustua jonkun kanssa enemmänkin. Enkä nyt puhu pelkästään miehistä, vaikka varsinkin juuri miesten takia mulla ei esimerkiksi ole enää linkkiä blogiini Instagrammin biossa. 

Se, miksi nää ajatukset on tällä hetkellä taas niin pinnalla mun mielessä, johtuu Jodelista. Itse en tiennyt juuri mitään kyseisestä sovelluksesta ennen viime viikkoa, kun sain screenshotteja siellä olleista keskusteluista, jotka koskivat mua. Laitan tähän muutaman kommentin sieltä:

"Mua jotenkin välillä säälittää se sen kouluihin haku, eikö viime vuonna missannu yhteishaun? Tuntuu jotenkin olevan hukassa, plus joka viikkoinen dokailu ei vaikuta hyvältä."

"Musta tuntuu ettei se oikein hyväksy itteään oikesti sellaisena kun on. Sääli."

"Muakin mietityttää sen alkoholin käyttö, varsinkin kun snäppiä seurailee. Siinä on vähän sellaista "maalaistytön pitää lyödä läpi kaupungissa" -vibaa ja se on surullista."

"Tuli myös mieleen, että yrittääkö täyttää juhlimisella jotain tyhjiötä elämässään, jotenkin snäpeistä tullut läpi rivien välistä."

"Tulee siitä aika reppana fiilis blogin perusteella. Sen epävarmuus ja huono itsetunto paistaa jonnekkin tuhansien kilometrien päähän."

"Tuntuu kompensoivan kaikessa hirveän huonoa itsetuntoaan."

"Toki tää juominen lisättynä aiempiin epävarmuuksiin vaan kompensoi sitä tunnetta, että elämässä ei oikein ole suuntaa."

"Harmittaa kun tuntuu olevan tosi hukassa."


 Menikö tunteisiin? Kieltämättä. Mun ensireaktio screenshotit saadessani oli, että miksi. Mä en koe olleeni kovinkaan esillä viime vuosina. Se tuli yllätyksenä, että ketään kiinnostaa puhua musta. Oon blogiurani aikana onnistunut melko hyvin välttymään keskustelupalstoilta, toki muutamia poikkeuksiakin on ollut. Äiti kysyi, että tunnistanko itseni noista kommenteista. Vaikka se on vaikeaa myöntää, niin osittain tunnistan.

Esimerkiksi toi mun alkoholinkäytöstä puhuminen ihmetyttää. Eikö ole ihan normaalia juhlia kerran pari viikossa varsinkin sinkkuna? Toisaalta mä ehkä itse ruokin sitä kuvaa, että oon kova bilettämään. Mutta jos mä esimerkiksi päivitän kuvan viinilasillisten äärellä ei tarkoita sitä, että olisin vielä pilkun aikaan pelti seis baarissa. Toki jotkut saattaa ihmetellä sitä, että mä juon lähinnä arkisin. Se johtuu puhtaasti siitä, että viikonloppuyöt menee lähes poikkeuksetta töissä. Sitten kun on vapaata, niin tekee mieli nollata. Tottakai mä oon kyllästynyt joka viikkoiseen bilettämiseen. Olisi ihanaa vaan maata kotona kattomassa leffoja - jonkun kanssa. Jos seurustelisin, niin meininki olisi ihan erilainen. Mutta sinkkuna se jatkuva kotona nyhvääminen vaan ahdistaa.

Mitä tulee huonoon itsetuntoon ja hukassa olemiseen, se on ihan totta. En vaan tiedä, että miten se paistaa sitten niin selvästi läpi. Mä kieltämättä koitan antaa itsestäni vahvan kuvan - myös oman pääni sisällä. Sisimmissäni oon todella heikko ihminen, mutta jostain syystä haluan peittää sen. Kai sekin liittyy jotenkin tähän sinkkuna olemiseen: haluan todistaa, että pärjään ihan hyvin yksinkin. Mun tekis mieli puhua tästä aiheesta enemmänkin, mutta toistaiseksi en uskalla.

Pitäisi varmaan kiteyttää jotenkin mun pointti tän postauksen takana, mutten osaa. Ehkä ymmärrätte, ehkä ette. Tää nyt oli taas vaan tällaista ajatusten purkamista. Olis varmaan pitänyt suunnitella postaus paremmin ja oikeasti jäsennellä mun ajatuksia jotenkin selkeästi, mutta koska tää on mun blogi ja mun tyyli ilmaista itseäni, niin näillä mennään. Palataan sitten ensi kerralla kuulumisten kera!

8 kommenttia:

  1. Mielestäni tämä oli sinulta todella rohkea kirjoitus. Ei ole tosiaankaan helppoa myöntää heikkouksiaan ja moni ei siihen kykene.

    Itsellänikin oli nuorempana vaihe, jolloin kävin paljon ulkona ja sitä kesti vuosia. Ystäväpiirissäni on edelleen paljon sinkkuja ja kyllä se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että käydään kerran viikossa edes pyörähtämässä jossain. Joten mielestäni se on normaalia tai sitten ystäväpiirini on poikkeuksellisen alkoholisoitunut. Ja on ihan totta, että tietyissä ammateissa on tyypillistä käydä ulkona viikolla viikonloppujen kuluessa töissä. Etenkin jos olet nuori sinkku.

    Mitä näihin anonyymeihin keskustelijoihin tulee, älä anna heidän päästä ihon alle. Kaikkea hyvää kevääseen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep totta puhut, työpaikka ja ystäväpiiri vaikuttaa tottakai asiaan paljon:) kiitos paljon!

      Poista
  2. No nyt kun kysyt niin ainakin ehkä siitä mulle on tullut mielikuva että sulla saattaa olla huono itsetunto juurikin snäpin kautta, kun aina tai ainakin ihan lähes aina käytät jotain filtteriä.. Ja silti saatat sanoa että "sori ku mä näytän näin kauheelta" tai jos oot ilman filtteriä niin sillon ainakin sanot että "nyt näytän kyllä kauheelta pakko laittaa joku filtteri" vaikka mun mielestä näytät ihan normaalilta omalta itseltäsi :) tuntuu et moni muu bloggaaja saattaa vetää iha räkäposkella jossai pihalla ilman meikkiä ja kuvata itteään alhaalta päin niin että näkyy ainaki kolmoisleuka, mutta ne ei välitä siitä yhtään! :D mikä taas musta kertoo siitä että itsetunto on ainaki ulkonäön suhteen hyvä ja hälläväliä vaikka näyttääki ehkä ei niin hyvältä. Muuten en oo kyllä mistään muusta koskaan erityisemmin huomannut että sulla olisi jotenki huono itsetunto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tottahain toi kieltämättä on:D joskus kun seuraajia oli vielä vähemmän, niin tuli helpommin snäpättyä ilman meikkiä. jotenkin kun on niin tottunut filttereihin, niin ilman filtteriä se oma naama näyttää vaan huonommalta. mutta täytyy petrata tän asian suhteen!

      Poista
  3. Ihan normaalilta kyllä sun alkoholinkäyttö vaikuttaa, eiköhän nuoret sinkut käy vähän useammin bilettää:D Ja aika kaksinaismoralismia et jos kyseessä ois saman ikänen opiskelija niin ois ihan "normaalia" ryypätä arkena montaki iltaa putkeen...Joten jättäsin tuommoset kommentit omaan arvoonsa, toki kannattaa miettiä onko se bilettäminen hauskanpitoa vai lääke ahistukseen, itsellä joskus kääntynyt oikeastaan tiedostamatta jälkimmäiseen. En oo seurannu sun snäppejä mut ainakin täällä blogin puolella oot tosi rehellinen ja kirjotat rohkeesti itestäs, mun mielestä se ei oo huonoo itsetuntoa vaan hyvää itsetuntemusta, et uskaltaa myöntää omat heikkoudet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo mietinkin just tota, että mitenköhän jotkut sitten käsittää sen niin, että "täyttäisin tyhjiötä" elämässäni juomalla:D kiitos paljon!

      Poista
  4. Minä oon blogin seuraajana jo vuosia tulkinnut, että oot paljon enemmän ja syvempää :) Tsemppiä opiskeluun ja elämään muutenkin, oot upee nainen!

    VastaaPoista